Uusi GPL suojaa ohjelmistoja patenttisodilta ja uusilta väärinkäytöstavoilta, taaten ohjelmistojen käyttäjille ja kehittäjille sekä reilut oikeudet että riittävät vapaudet.
70% kaikista vapaista ohjelmistoista on lisensoitu Gnu General Public License v2:n eli GPL:n alaisena. GPL:n version 1 kirjoitti Richard Stallman, vapaan ohjelmistoliikkeen pioneeri, vuonna 1989. Version 2 hän kirjoitti vuonna 1991. Molemmat olivat hänen itsensä (ja lakimiesten) tuotoksia.
Nyt 16 vuoden tauon jälkeen Free Software Foundation on 1,5 vuoden työn tuloksena saanut aikaan version 3. Kun ottaa huomioon kuinka paljon teknologia on kehittynyt 15 vuodessa, GPL v2 on kestänyt ajan hammasta yllättävän pitkään.
Useimmat ohjelmistot on tarkkaan ottaen lisensoitu “GPL v2:lla tai uudemmalla”, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa ohjelmiston levittäjä saa päättää, seuraako versiota 2 tai 3. Tämä tarkoittaa, että valtaosa nykyisistä vapaista ohjelmistoista siirtyy puoliautomaattisesti uuden lisenssin piiriin.
Pieni osa ohjelmistoista on kuitenkin nimenomaan lisensoitu versiolla 2. Merkittävin tällainen poikkeus on Linuxin ydin, jota Linus Torvalds ylläpitää. Viimeisen vuoden ajan ovatkin nörtit ympäri maailman saaneet seurata eräänlaista nörttien kauniita ja rohkeita, kun Linus ja Richard ovat väitelleet asian ympärillä.
Noin yleensäkin GPL v3:n laatiminen on ollut todella avoin prosessi, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut on voinut tasavertaisesti osallistua kommentein ja ehdotuksin. Ja tulokset näkyvät: Oikeastaan kenelläkään (paitsi Microsoftilla) ei ole mitään negatiivista sanottavaa uudesta GPL:stä. Sen ovat hyväksyneet useimmat suuret ohjelmisto- ja laitevalmistajat, vaikka edellisen vuoden aikana monet ovatkin olleet epäilevällä kannalla.
GPL v3:ssa on kaksi erittäin merkittävää muutosta:
- Monet kuluttajille suunnatut laitteet, kuten matkapuhelimet, digiboksit ja GPS-navigaattorit, sisältävät avoimia ohjelmistoja. Jotkin laitevalmistajat ovat estäneet laitteissaan olevien ohjelmistojen muokkaamisen ja laitteet erikseen tarkistavat, että niissä on valmistajan oma ohjelmisto. GPL v3 kieltää tämän käytännön. Jos valmistajalla on vapaus laittaa laitteeseensa vapaita ohjelmistokomponentteja, on käyttäjälläkin oltava vapaus ottaa ne pois tai korvata ne toisilla.
- GPL v3 toteaa, että sen alaiset ohjelmistot eivät ikinä voi olla “tehokkaita suojakeinoja”, jolloin niiden poistamista ei voida estää Jenkkien DMCA:lla tai kotimaisella Lex Karpelalla (josta saatiin jo ensimmäinen oikeuden päätös).
- Microsoft on aloittanut avoimen patenttisodankäynnin vapaita ohjelmistoja vastaan tämän vuoden toukokuussa. Hiljaisempia uhkauksia on nähty jo vuosien ajan ja kun Microsoft tänä keväänä teki ensimmäiset liikkeensä, GPL:ään otettiin mukaan klausuulit vastaavaa hyväksikäyttöä vastaan. Jo vanha GPL v2 kyllä toteaa, että ohjelmiston tekijä antaa ohjelmiston käyttäjälle kaikki neljä vapautta (vapaus käyttää, tutkia, jaella ja parantaa), muttei erikseen sano, että jälkikäteen ei saa tulla lyömään patenttisalkulla päähän. Joten GPL v3 erikseen toteaa, että jos jakelet GPL:n alaisia ohjelmistoja, lupaudut samalla ettet hyökkää patenteillasi ketään kyseisten ohjelmistojen käyttäjiä vastaan. Microsoftin hämärä diili Novellin ja muiden yritysten kanssa nimenomaan pyrkii hajoita-ja-hallitse-periaatteella sirpaloimaan avointen ohjelmistojen yhteisön, antamalla patenttisuojan esim. vain Novellin asiakkaille, muttei muille. GPL v3:n alaisen ohjelmiston tapauksessa tällainen epäreilu patenttisuoja ei kelpaa – suoja annetaan kaikille.
GPL:ssä on vielä liuta pienempiä parannuksia, kuten että se erikseen sallii peer-to-peer-verkkojen käytön ohjelmistojen levitykseen (koska P2P:ssähän ohjelmaa kopioiva samalla jakaa sitä muille, jolloin hänen GPL v2:n alla tulisi erikseen tarjota myös lähdekoodit saataville – hyvä esimerkki siitä, että uudet teknologiat voivat helposti rikkoa lisenssin tai lain kirjainta vastaan, vaikka lisenssin henkeä ei rikotakaan).
Todetaan vielä jälkikirjoituksena, että Microsoftin väitteet 235 patenttirikkomuksesta avoimissa ohjelmistoissa eivät ikinä tule kestämään päivänvaloa. Jos patentit olisivat oikeasti hyviä, ne olisi jo nimetty ja oikeusjutut isoja firmoja vastaan käynnistetty. Koska Microsoft tyytyy vain pelottelemaan eikä edes suostu kertomaan mitä patentteja muka rikotaan, tilanne on klassinen FUD. Avoimia ohjelmistoja tekevät tahot eivät voi itsekään alkaa tonkia Microsoftin patentteja, vaikka ne julkisia ovatkin, sillä tällöin riskinä on, että heitä voidaan syyttää selvemmin jonkin patentin tahallisesta rikkomisesta, jos heillä on siitä jotain tietoa. Ja muistetaan nyt sekin, että Bill Gates vuonna 1991 oli itse ohjelmistopatenttien vastustaja. Mutta ei taida Bill enää pystyä luomaansa kolossia hallitsemaan.
Otetaan esimerkiksi patentti 7016055, jonka Microsoft sai vuoden 21.3.2006. Nimeltään patentti on “Synchronization of Plugins”, mutta tiivistelmässä todetaan, että
“A system and process for ensuring the smooth flow of electronic ink is described. Dynamic rendering is give priority over other event handlers. Priority may be the use of one or more queues to order when events occur and may be performing dynamic rendering prior to other steps.” (sic)
Kuulostaa hienolta – miten virtuaalisen musteen saa valumaan luonnollisen oloisesti esimerkiksi piirto-ohjelmassa. Siihenhän voi kehitellä vaikka minkälaisia hienoja tekniikoita ja algoritmeja, mutta tuo tiivistelmä viittaa lähinnä etuoikeusjonoon (priority queue). Patentin lukemalla voi todeta, ettei patentti sisällä oikeasti mitään muuta. Microsoft on siis saanut patentin idealle, että digitaalinen muste leviää kivemmin, kun sitä tekee korkeammalla prioriteetilla kuin muita järjestelmän toimintoja. Samalla tavallahan Windowsin hiiren kursoriakin on liikuteltu yli 10 vuotta ja priority queue lienee tuttu käsite kaikille ohjelmointiin tutustuneille – ehkä siksi, että se on ollut peruskauraa jo vuosikymmenten ajan. Eli jos ja kun muutkin Microsoftin patentit ovat samaa tasoa, ei niiden kanssa ikinä uskalleta oikeuteen asti, josta ne naurettaisiin ulos alta aikayksikön.
Enemmän yllä oleva esimerkki kyllä kertoo USA:n patenttitoimiston surkeasta tilasta. Onneksi meillä EU:ssa ei vielä ole softapatentteja – Microsoftilla on kyllä pitkä jono niitä odottamassa läpipääsyään EU:ssakin. Lisätietoja softapatenteista on vaikkapa EFFIn sivuilla.
Kiitos hyvästä jutusta
Erittäin hyvä juttu tuli luettua kaikki linkitkin, ( Stallmanin & Linus,in näkemyserot toisaalta ymmärtää. )
Kyllä kaikkinensa erittäin hyvä juttu.